Monen vuoden työ on vihdoin ohi, ja on tullut aika kiittää. Olen kiitoksen velkaa lukuisille ihmisille, sillä vaikka olen tutkinut pilvenpiirtäjiä ja torneja, eristetyssä norsunluutornissa en ole istunut hetkeäkään. Työ ei olisi tullut valmiiksi ilman niitä monenlaisia ihmisiä ja yhteisöjä, joiden kanssa olen saanut työskennellä. Suurimmat kiitokset kuuluvat kulttuurihistorian oppiaineen yhteisölle ja sen professoreille. Ohjaajinani ovat toimineet Kari Immonen ja Hannu Salmi, suuret kiitokset kummallekin. Karin innostava ja rohkaiseva kannustus työn alkuvaiheissa antoi uskalluksen tutkia aihetta, joka ei ollut aivan tavallisimmasta päästä. Hannun lämminhenkinen läsnäolo ja aina yhtä arvokkaat ja oivaltavat kommentit valoivat uskoa vielä työn loppumetreillä. Kulttuurihistorian tutkijaseminaari, tilan ja aineellisen kulttuurin sekä populaarikulttuurin ja mediateknologian historian tutkimusryhmät ovat olleet keskeisiä paikkoja tutkimuksesta keskustelemiselle. Kiitos tutkimusryhmien vetäjille Riitta Laitiselle, Kari Kallioniemelle ja Paavo Oinoselle sekä muille seminaarien jäsenille hyvistä kommenteista ja kiinnostavista hankkeista. Kannustava, iloinen ja keskusteleva ilmapiiri on mittaamattoman arvokas asia, ja sellaisessa ilmapiirissä on ollut ilo tehdä väitöskirjaa.

Olen esitellyt työtäni vuosien mittaan monissa kotimaisissa ja kansainvälisissä seminaareissa ja konferensseissa, joissa olen saanut hyvää palautetta ja perspektiiviä työlleni. Innostavia kommentteja olen saanut muun muassa Riitta Nikulalta kauan sitten Pariisissa, Kirsi Saarikankaalta Jyväskylän kesäkoulussa ja Katri Lenton järjestämässä sessiossa Tukholmassa. Taina Syrjämaan organisoima sessio Reykjavikissa oli niin ikään antoisa. Myös Bruce Johnsonin kiinnostus pilvenpiirtäjähankettani kohtaan on ollut mieltä lämmittävä.